Yrittäjyystorstai – Töissä Start-upissa

Tämän illan teemana yrittäjyystorstaissa oli selvittää läsnäolijoille kahden tuoreen yrityksen avulla, millaista on olla töissä start-up:ssa. Kiinnostuneita rantasaunalle oli ilmestynyt taas noin kolmisenkymmentä. Lyhyen alkupuheen jälkeen pääsivät illan henkilöt kertomaan tarinaansa. Molemat pitivät erittäin mielenkiintoiset puheet, minkä jälkeen keskustelua ja kysymyksiä riitti vielä yli tunniksi. Tässä kuitenkin lyhyet tiivistelmät opiskelijalähtöisten yrittäjiemme tarinoista:

Tero Eskola, Mevea

Mevea on LUTin spin-off vuodelta 2005, joka lähti alun perin tutkimustyöstä, jota oltiin tehty monia vuosia. Päätettiin ennen projekti loppumista teetättää markkinointitutkimusalueesta. Markkinat osoittautuivat valtaviksi eli asiakkaita riittäisi. Tekesiltä haettaessa pääomalainaa Tekes oli eri mieltä asioista ja lainaa ei tullutkaan. Mevea toimii Technopoliksen tiloissa Lappeenrannassa Skinnarilan niemellä ja asiakkaat tulevat muualta, tällä hetkellä pääasiassa Suomesta.

Mevean vahvuuksina on dynamiikan reaaliaikasimulointi, jota kilpailijat eivät pysty ainakaan yhtä hyvin tekemään. Haasteina on ollut se, ettei uskota, että pystytään oikeasti tekemään asioita. Toinen haaste on tutkimusyksiköt, joiden asenne on nuivaa muualta tulevaa työtä kohtaan, niin sanottu ’NIH’ (Not Inveted Here); “Kyllä me osataan käyttää Matlab, ettekä te tiiä mitään kaivureista.”

Mevea perustettiin pienellä lainalla. Jos nyt tekisin firmaa uusiksi, harkitsisin vahvasti sijoittajien rahaa. Ainakin kokeilisin sitä vaihtoehtoa. Tällä hetkellä yrityksen omistajina 8 yksityishenkilöä. Suosittelen teitä miettimään niitä omistussuhteiden jakamisia. Oma ehdotukseni on, että omistussuhteet tulee jakaa panostusten, sekä rahallisen että tehtävien työtuntien, mukaan.

Kun kysymys tuli tohtoreiden määrästä ja moniko on vielä lukemassa, niin Tero toteaa, että tällä hetkellä meistä kahdeksasta on viisi tohtoreita ja loput kolme ovat vielä lukemassa ja minä kauimpana tohtoriksi valmistumista. Pitänee tehdä konkurssi, jotta saisin tohtorin hatun päähäni.

Kimmo Rauma, Visedo

Olen kolmen yrityksen yrittäjä. Ensimmäinen ei lähtenyt oikein käyntiin, toinen ajautui konkurssiin, ja kolmannesta eli nykyisestä yrityksestä ei voi vielä sanoa. Kimmo kertoi työskennelleensä vähän kaikille, kuten avaruusjärjestölle.
Ensimmäinen firmassa lähti käyntiin ideasta ja sitä alettiin tekemään muutaman kaverin kanssa. Yksinkertaisesti vaan lähdetään tekemään vaan. Kukaan meistä ei tiennyt mitään yrittämisestä. Sain myytyä idean yrityksille ja miten kävikään.

Yksinkertaisuudessaan:
– 28k kului materiaaleihin
– Puoli vuotta meni tehdä tuote
– 50k saatiin kaupasta

Ja meitähän oli muutama kaveri tekemässä. Siitä voi laskea, miten kannattavaa tämä oli. Olisi pitänyt olla kymmenkertainen hinta, jotta homma olisi ollut kannattavaa. Projektin jälkeen tämä päätyi iltahommaksi ja lopulta hyppäsin kelkasta pois. Tuote on vieläkin käytössä ja jälkikäteen kyseltiin, onko mahdollista saada lisää.

Toisessa yrityksessä idea tuli tutkijalta, jota lähdettiin tekemään. Idea liittyi kamerakiekkoon, tarkalleen piikiekko, jota käytetään nykyään esimerkiksi hampaiden kuvaukseen. Ennen kesti viikko saada kuvat, kun nykyään se kestää vain hetken. Tuote oli loistava ja todettiin, että Aasiassa on markkinat ja erityisesti Koreassa. Oltiin saamassa miljoonien diili, jossa korelainen firma oli ostamassa osuuden yrityksestä. Aloin jo unelmoida haavena olleesta Porschesta. Kuvastosta vaan katsomaan, että minkälaista.

Mutta mikä meni pieleen? Yksinkertaisesti kassanhallinta ei mennyt putkeen. Kulutettiin selkeästi enemmän kuin saatiin rahaa. Muuten kaikki oli kunnossa; asikkaat, tuote ja yritys. Ei tullut Porschea vaan konkurssi.
Sen jälkeen yrittäjyystouhut jäi, ei napannut pitkään aikaan. Sitten 2008 kyseltiin firman puolelta, että kiinnostaisiko vielä lähteä yrittäjäksi. Vuonna 2009 tuli tarjous, että jos susta on vielä yrittäjäksi, niin olisi tällainen tarjous. Sulla on viikko aikaa tehdä päätös. Siitä kiireellä sitten miettimään porukkaa. Omien verkostojen kautta, mitä vuosien aikana on kertynyt, soittelin 8 kaverille ja onneksi kaikki suostui. Yksin sitä ei tehdä firmaa, ei Steven Jobskaan Applea yksin tehnyt. Tiimi vaikuttaa asioiden onnistumiseen.

Sijoitettiin omaa rahaa yritykseen, että selvittiin omalla rahalla 3 kuukautta. Firmaan itsessään sijoitettiin eri tahoilta 2.5 miljoonaa ja tässä ollaan sitä työtä paiskittu. Vielä kulutetaan enemmän kuin saadaan rahaa, mutta kovalla työllä se tullaan muuttamaan pari vuoden sisään.

Vaikka me (viittaa häneen ja Tero Eskola) painetaankin pitkää päivää ja välillä ehkä outoihin aikoihin, niin ei se meitä haittaa. Me nautitaan tästä kummiskin ja on tää palkitsevampaa kuin mikään palkkatyö ikinä on.